Elämä jatkuu helmikuun ja Kanelin jälkeenkin. Outoa se on vähän ollut kun kukaan ei komenna minua, kissa juoksee villinä ja ovesta kun tulee joku niin kukaan ei reagoi siihen. Kaneli hoiti nämä hommat aikaisemmin. Nyt talossa on aika hiljaista. Muskotti ja Nose eivät paljoa reagoi noihin asioihin. Nose antaa kuulua vain silloin kun joku koira sattuu nostamaan jalkaansa meidän kohdalla. Silloin kyllä kuluu ja kovaa Nosen mielipide asiaan tai sitten hän vain yrittäisi saada leikkikaveria itselleen.
Pelkäsin miten koirat suhtautuvat Kanelin poismenoon. Vähän etsivät silloin sunnuntai-iltana Kanelia, mutta sen jälkeen pääsivät pikku hiljaa takasin entiseen rytmiin. Muskotti, joka oli Kanelin kanssa kuin paita ja peppu oli vähän ihmeissään että missä kaveri on. Olen yrittänyt olla Muskotille se kaveri ja Muskotti on paljon mukanani kulkiessani kaupungilla. Olemme toki käyneet myös shoppailemassa kahdestaan Murren murkinassa ja Peten koiratarvikkeessa. Löysimme myös ihanan kahvilan Tikkurilan aseman vierestä, mihin koirat ovat tervetulleita. Kahvi Charlotta toivotti myös Muskotin tervetulleeksi, kun eksyin sinne kahville. Muskottihan oli hyvin tyytyväinen asiaan pääsi mukaan sisälle ja mamma osti vielä rahkapullan kahvin kanssa. Tiesi, että pääsee vähän maistelemaan tuota hyvää rahkapullaa. Minusta tuntui ihanalle, kun pääsin kahville Muskotin kanssa eikä minun tarvinnut jättää Muskottia autoon yksin. Ehkä me kumpikin haemme toinen toisistamme turvaa nyt Kanelin poismenon jälkeen ja siksi haluamme kulkea kahdestaan joka paikkaan.
Toki Nose on ollut aivan ihana. Nose huomaa milloin mammalla on ikävä Kanelia ja tulee tuomaan lohdutusta lähelleni. Työntää kuononsa lähelleni ja odottaa jos vaikka halaisin häntä pikkasen. Muuten tuo kuononsa syliini sanoen, että mamma minä olen tässä vielä. Kiitän aina onneani, että minulla on vielä kaksi koiraa eikä ole tarvinnut tulle tyhjään kotiin ( toki Kisu, maailman valloittaja on kotona ) Nosen ja Muskotin kanssa käymme myös yhdessä ruokaostoksilla. On helpompi käydä kummankin koiran kanssa silloin, kun mieheni ehtii mukaan. Hän kulkee Nosen kanssa ja minä Muskotin kanssa. Muskotti kun ei halua mamman läheltä mihinkään nykyään.
Muskotilla on ollut polvissa syntymävikaa ja meillä oli edessä arvio, että kannattaako leikata vai mitä tehdään. Aika oli varattuna samaan Tammiston Evidensiaan, missä Pippuri ja Kaneli jouduttiin lopettamaan. Voitte kuvitella, että verenpaineeni olivat korkealla ja tunteet pinnassa kun kävelin tuosta ovesta sisään. Tämä koira lähtee mukaani täältä kun lähden. Mustaa huumoriahan se oli, mutta mieheni oli sanonut, että jos joudutte siihen huoneeseen kuusi, missä edelliset koirat oli lopetettu, niin juoskaa ja lujaa. No arvatkaa mihin huoneeseen jouduimme. Lääkäri ja henkilökunta kyllä ymmärsivät hyvin tämän mustan huumorin kun kerroin syyn siihen. Varmasti kuka tahansa ymmärsi, että se on minulle kova paikka mennä tuohon huoneeseen, missä olin Kanelia pitänyt viimeisen kerran sylissä ja Pippurille jättänyt hyvästit aikaisemmin. Meillä oli kuitenkin vastassa ihana lääkäri, jonka ammattitaitoa voin vain ihailla ja kiitellä. Nyt tiedän, että jos tarvitaan niin vien koirani aina erikoislääkärille. Se on sen arvoista. Minua ymmärrettiin hyvin kun pyysin Muskotista verikokeet ja varsinkin munuaisarvot. Kanelihan oli menehtynyt siihen kun munuaiset lakkasivat toimimasta.
Voitte kuvitella mitä mielessäni liikkui kun Muskotti jouduttiin rauhoittamaan lonkkakuviin ja samalla otettiin verikokeet. Se kun koira rauhoitetaan sylissäni ja edellisellä kerralla Kaneli rauhoitettiin syliini. Tuossa vaiheessa kun Muskotti alkoi rauhoittumaan tuli tunne, että nytkö juoksen koira kainalossa ulos. No en juossut, vahdin vain koko ajan että hengittääkö hän ja onko hän elossa vielä. Hoitaja viedessä Muskotin röntgeniin ja minä jäin odottamaan koiraani huoneen kuusi eteen. Voi niitä tunteita mitä siinä kävi läpi kunnes näin, että Muskotti tuodaan heränneenä ja vähän pökkyrässä luokseni. Kaiken tämän minulle jollain tavalla traumaattisen käynnin tuloksena oli, että alkavaa nivelrikkoa, jota ei leikata vaan nivelravinteet ja laihdutuskuuri. Siis nämä Muskotille, ei minulle tällä kertaa.
Pääsimme kotiin onnellisena siitä, että koirani lähti sieltä mukaani ja isoja leikkauksia ei tehdä. Dieetti on pieni asia verrattuna siihen isoon leikkaukseen. Ehkä olen taas askelen pitemmällä toipuessani Kanelin poismenosta, vaikka tämä kokemus oli vähän rankan puoleinen, mutta päätyi hyvin meidän kummankin osalta- minun ja Muskotin.
