Blogikirjoitukset

Hajoaako viisikymppinen?

Olen kyllä kuullut sanonnan joskus, että kun täyttä 40 vuotta niin on alamäkeä koko ajan. Sitten kun täyttää 50 vuotta niin ei ole toivoa enää. Ajattelin kyllä, että mitäköhän tuo on kunnes itse täytin 50 vuotta. Ei voi olla totta. Tuntuu, että kaikki kropassa alkaa remppaamaan. Miten voi kaikki paikat yhtä aikaa tulla kilometrit täyteen vai kuvittelenko vain.

Tämä kaikki alkoi, kun viime vuonna täytin 49 vuotta. Vatsa alkoi oireilla vielä enemmän ja sappikohtauksia tulla enemmän. No sapessa asustaa kiukku. Ehkä tässä vanhemmiten tulee kiukkuisemmaksi ja alkaa asiat ottaa päähän enemmän, niin se näkyy sapessakin. Lopuksi sappi tuli siihen päätökseen, että halusi sanoa sopimuksen irti ja sappikohtauksen kautta kulki tie sappileikkaukseen. Ensimmäinen osa poistettiin eli sappirakko. Siitä se sitten alkoi. Kun annat luvan, että saavat tutkia niin kyllähän sitten tutkitaan. Sappikohtauksessa otettiin magneetti kuva ylävatsasta ja sattumalöydöksenä jotain häikkää haimassa. Ei voi olla totta. On se haima ollut siellä jo melkein 50 vuotta, eikä ole sen ihmeempää ääntä pitänyt. Nyt sitten siellä on jotain mitä lääkärit haluavat tutkia. Alkaa kohta epäilykset heräämää. Leikkausta ennen allekirjoitin lapun, että sappirakon saa ottaa tutkimuksiin. Tarvitsevatkohan ne nyt haimaakin. Niin, anna HUS:lle pikkusormi, niin se vie koko käden vai miksi luulitte, että leikkaukseen mennessä kummassakin kädessä on nimiranneke?

Ihan kun haimassa ei olisi tarpeeksi, vahingossa eksyt sydänfilmiin sieltäkin löytyy jotain remppaa. Varoitan, kun 50 vuotta alkaa olla mittarissa niin paikat alkavat todella remppaamaan. Juokse nyt sitten vielä tarkistuksissa sen sydämen kanssakin. Miten voi olla, että kun 50 vuotta tulee mittariin, niin alkaa lääkäreillä juoksu. Jokainen joka minut tuntee tietää, että en ole kovin yhteistyökyinen potilas ja en todellakaan mielelläni käy lääkärissä tai vastaavassa. Vain työasioissa voin asioida lääkärin kanssa älykkäästi. Muuten minulla ei oikein ole asiaa sinne suuntaan.

 

Jos nyt voisi sanoa ihan rehellisesti, että nyt vituttaa. Turhaa juoksua edes takaisin lääkärissä ja verikokeissa. Vielä vuosi on alussa niin voi vain odottaa mikä remppaa seuraavaksi. Alkaako todella naisen kilometrit täyttyä 50 vuoden kohdalla vai olenko vain joku kokeiluerä, joka alkaa purkautua pikkuhiljaa. Eikös tässä pitäisi olla viidenkympin villitys alkamassa, eikä viidenkympin kylmennys? Olen alkanut jo tottumaan, että aina kun teen jotakin ensimmäisenä kuuntelen hajosiko joku paikka. Liikkuuko kaikki jäsenet ja lähinnä liikkuuko järki vielä. Jos kaikki liikkuu, niin hyvä. Olen elossa ja voin jatkaa matkaa- mikään ei ole hajonnut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *