Lattianpesu ja kuraset koiran tassut. Voin kertoa, että ne eivät sovi yhteen. Kun yritin pestä lattioita, niin koiramme jotenkin halusivat olla ehdottomasti tarkastamassa mitä teen ja tietysti he tulivat suoraan takapihalta, mihin olin heidän häätänyt että saisin siivottua. Olin kyllä laittanut terassin liukuovet kiinni, mutta en laittanut hakasella kiinni ovea. Kuinka olla meidän kahlekuningas Nose saa jotenkin kuonollaan oven auki ja riemuissaan kaikki kolme ryntäsivät katsomaan mitä mamma tekee. No voitte arvata mitä tein. Huusin kuin palosireeni, että ulos täältä! No seuraus siitä oli vain että koirat katsoivat minua kuin vähäjärkistä, mikä varmaan siinä vaiheessa olinkin kun sätin koiria ja aloitin uudelleen lattioiden pesun.
Toinen Nosen lempihommia on juosta takapihalta suoraan kierros meidän sängyn kautta. Tietty tämä tapahtuu vain silloin kun minun silmä välttää ja hän pääsee salaa tekemään tämän. Tosin hän tällä tavalla myös huolehtii, että joudun vaihtamaan, pesemään lakanat joka toinen päivä ja menetän järkeni vielä. Niin, kyllä minä saan opetettua hänet oikeille tavoille tai opin muistamaan sulkea makuhuoneen oven, että hän ei pää se sinne sekä laittamaan takaoven kiinni ja että hän joutuu tepastelemaan ensiksi terassilla tassuja puhdistaen ennen sisälle tuloa.
Luoja että ihmisellä voi tulla eri ruumiinosat kipeäksi siivoamisesta. Kiitän onneani, että minulla on vain 140 neliötä siivottavana, mutta tietty kun sen lattioiden pesun tekee kahteen kertaan niin on siinä ainakin minulle tekemistä. Siivoaminen kun ei kuulu mitenkään minun lempipuuhiini, vaan tunnustan suoraan että inhoan sitä, mutta pakko kai sitä joskus on siivota tai hukumme koirankarvoihin täällä. Ilta tässä sitten onkin mennyt ähisten ja kolotuksia kuunnellen joka puolelta kehoa. Voiko ihminen olla näin raihnainen kun täyttää 50 vuotta. Tuntuu, että sen jälkeen on ollut yhtä alamäkeä vain. Lonkka on kipeä harvanen päivä, yöllä ei saa nukuttua ( tosin siihen myös vaikutta Nosen kuorsaaminenkin) ja näkökin heikkenee ( puhun tässä ihan näkökyvystä). Onneksi mieli on kuin parikymppisellä, vaikka kroppa yrittää laittaa vastaan. No kipulääkkeet on keksitty antamaan helpotusta tuskaani sekä koirien perässä juoksemiseen.
Lauantai-ilta, talo on siivottu ja saan vihdoinkin rauhassa lukea kirjaa sängyssä. Siis sen jälkeen kun olen tätä kirjoitellut. Rakastan lukea kirjoja. Tyttäreni eivät ymmärrä minua yhtään. He eivät ymmärrä miksi käyn kirjastossa ja voisin viipyä siellä vaikka kuinka kauan. He eivät ymmärrä miksi minun suosikkikauppa on kirjakauppa, kun taas heillä on joku vaatekauppa. En tosin tiedä tietävätkö he edes mikä on kirja. Siis joku muu kuin koulukirja ja kirjoja voi lukea muutenkin kuin opettajan pakottamana. Tiedän kyllä E-kirjat, mutta olen lasteni ja lastenlasteni mielestä fossiili kun luen ihan oikeita kirjoja. Niin, ehkä se totuus tulee lasten suusta ja viimeistään lastenlasten suusta. Olen vanha vai olenko sittenkään.
Nyt kynttilät palamaan, kirja käteen ja voi käpertyä peiton alle lukemaan uusinta kirjaani kirjamessuilta. Mies on hätistetty television ääreen ja koirat kuorsaavat jo yöunilla. AH, niin ihana ja rauhallinen koti-ilta kun kuopuskin on isosiskonsa luona koiravahtina niin hiljaisuus ja rauha on taattu.