SoMe-paasto on nyt monen huulilta kuulunut sana. Onko se tarpeellinen? Pääsiäisen paaston kyllä tiedän ja olen kuulut siitä paljon, mutta SoMe-paasto on ihan uusi juttu. Vähän aikaa miettiessäni ja funtsiessani älypuhelinelämääni tulin tulokseen, että kyllä se olisi myös aiheellinen minulle. Minulle, joka aloitan aamuni selaamalla kännykästäni mitä on maailmalla tapahtunut sen sijaan että lukisin Helsingin Sanomia, joka kolahtaa postiluukkuumme joka aamu. Rohkea rokan syö ja ei muuta kuin toteuttamaan paastoa. Kuten kaikki muutkin paastot on SoMe-paasto aloitettava hiljaa ja varovasti. Aloin miettimään, että miten toteutan tämän pikku hiljaa, kun minulla on tapana tehdä kaikki kerta rysäyksellä.
Ensimmäinen askel paastoon oli se, että lopetin Candy Crushin pelaamisen. Huomasin nimittäin, että siihen jää helposti koukkuun. Täytyy sanoa, että pelintekijät ovat olleet hyvin viisaita ja tehneet pelin juuri sillä tyylillä, että pelaaja haluaa vaan mennä tasolta tasolle sekä tuntea itsensä kovin fiksuksi, kun on saavuttanut tietyn tason ja päässyt jonkun erittäin vaikean tason läpi. No en kyllä itseäni kovin fiksuksi tuntenut, sillä meni kauan ennen kuin tajusin mikä on koko pelissä ideana. En nimittäin yleensä pelaa mitään pelejä. Mielummin surffailen erilaisilla sivuilla ja katselen YouTube videoita, kuten aikaisemassa postauksessa mainitsinkin. No tämä peli siis koukutti minutkin ja nämä karkkipallerot alkoivat tulla uniinkin eli siis tämä on hyvä kohde laittaa paastotauolle ensimmäisenä.
Toinen paastoaskel oli, että lopetin illalla kännykän käytön ja otin kirjan käteeni. Kyllä, ihan oikean kirjan jonka olin käynyt lainaamassa uudella kirjastokortillani kirjastosta. Katsokaan viidenkympinvillityksessä hankin itselleni kirjastokortin. Löysin tästä aivan uuden maailman. Kirjastotoiminta on muuttunut tässä kahdessakymmenessä vuodessa ( edellisestä kirjastokäynnistä on todella yli kaksikymmentävuotta) todella paljon. Kirjojen lainaus, lainauksien uusiminen ja palautus on nykyään todella helppoa. Ihanaa. Nyt minulla on monta ihanaa kirjaa varauksessa ja sängynvierellä odottaa monta ihanaa kirjaa lukemista.

Kolmas ja ehkä tärkein paastomuutos oli, että laitoin Messenger-sovelluksen äänettömälle. Se ei siis piippaa enää viestin tullessa. Tämä takaa minulle hyvän keskittymisen siihen puuhaan, mitä olen juuri tekemässä. Ei enää kännykän käteen ottamista piippauksesta ja heti selaamaan kuka on viestin lähettänyt ja miksi. Nyt jos kännykkä on kädessä ja viesti tulee, niin vastaan. Muuten vasta sitten kun huomaan sen saapuneen.
Paasto tai oikeastaan selibaatti, joka on pitänyt aina -laitan puhelimeni ”älä häiritse”-asentoon kuntosalilla. Totta kai kuuntelen musiikkia ollessani treenaamassa, mutta en halua keskeyttää tekemisiäni puhelun, viestin tai muun vastaavan takia. Nämä voin hyvin tarkistaa sen jälkeen kun olen palautunut elävien kirjoihin harjoittelun jälkeen eli kun olen istunut, hengitys tasaantunut ja banaani syöty treenauksen jälkeen.
No mikä tästä paastosta on ollut seuraus?
Ehkä parhaiten olen huomannut, että nukahtaminen ja unenlaatu on parantunut. En näe enää niitä karkkipalleroita unissani ja unta siitä miten saan karkkipallerot tuhottua ( puhun nyt pelistä, en siitä miten tuhoan kaupasta ostamani karkit) Myös aikaa jää huomattavasti muuhun kun en ole kiinni pelissä. Esim. koirille kelpaa hyvin rapsutukset ja voivat istua tyytyväisenä sylissä, kun en työnnä heitä pois sylistäni karkkipalleroita kerätessäni tietyssä ajassa.
Olen taas päässyt tähän ihanaan maailmaan, kirjojen lukemiseen. Minulle kirjan lukeminen on mitä parasta terapiaa päivän touhuamisien jälkeen. Kirjoja luen hyvin monesta eri aihepiiristä ja olen huomannut, että ne ovat avartaneet minulle hyvin paljon lisää maailmaani eri tavalla kuin älypuhelimen selaus. Olen varmaan sitä vanhaa dinosaurus-sukupolvea (kuten lapseni kutsuvat ikäluokkaani), joka haluaa lukea asiat ihan kirjasta tai lehdestä. Toki E-kirjat ovat hyviä ja käytän niitä esim. lentokoneessa, mutta kyllä suosin ihan kunnon kirjaa. Myös tämä on vaikuttanut hyvin paljon nukahtamiseeni. Ei häiritsevää kännykän taustavaloa, joka pyörii silmissäni ja viivästyttää untani, eikä tiheään vaihtuvia nettisivuja mitä vain selaa puoliunessa toivoen, että alkaisipa nukuttamaan kunnolla ja tärkeimpänä -ei karkkipalleroita silmissä.
Messenger äänettömällä oli eräs fiksuimpia päätöksiäni. En enää ole viestien orjana ja katsomassa piippauksen kuullessa kännykkääni. Nyt hallitsen minä elämääni, eikä kännykkäni. Jos jollain on todella tärkeää asiaa, niin soittakoot tai laittakoot WhatsAppia (se piippaa vielä lasteni viestien takia). Ryhmäviestit ja kuvat katsoa kun on ns. kännykkäaika. Meillä kaikilla on eri nukkuma-ajat johtuen aikaeroista, työajoista sekä muista syistä, niin yöllä piippaava kännykkä ei enää herätä minua, eikä minun tarvitse alkaa tunkemaan sitä tyynyjen alle, jotta en heräisi kesken unieni.
Kuntosalilla oleva ” älä häiritse”-paasto on tuonut minulle ihanan, oman hetken Antti Tuiskun kanssa. Niin tunnustan nolona, että kuuntelen lasteni kauhistukseksi Antti Tuiskua kuntosalilla treenatessani. (”mun täytyy twerkkaa, että saan fyrkkaa”)

Kyllä. Aion pitää nämä paastot Pääsiäisen ja paastoajan jälkeenkin. Aion nimittäin ottaa vallan omasta elämästä takaisin älypuhelimelta ja alkaa elämään ihan omaan tahtiin sekä oman aikataulun mukaan.