Blogikirjoitukset

Vielä kaksi viikkoa Fuengirolassa

 

Puolet ajastamme täällä Fuengirolan auringossa ja lämmössä on jo kulunut. Kyllä tähän voisi hyvin tottua. Aamukahvi ulkona terassilla, vähän aurinkoa päivällä ja illalla hyvää ruokaa viinin kanssa.( ja maksakokeet heti kun saavumme suomeen) Mikäs sen ihanampaa. Olemme saaneet nauttia  täällä auringosta, mutta myös vesisateista. Shoppailtu on vähän, mutta aika paljon olemme olleet asunolla koirien kanssa. Tietysti myös asiaan vaikuttaa se, että mieheni joutuu tekemään etänä töitä täällä ( ei mikään huono paikka työskennellä). Minä taas saan jahdata jatkuvasti ympäri pihaa pikkukoiriamme, jotka jostain syystä eivät pidä meidän englantilaisista naapureistamme. Muskotti käy haukkumassa joka kerta kun jostain viereisistä taloista harmaahapsinen mies ilmestyy pihalle tai edes vähän näkyy vilahdus jossain. Tänään sai varmuudenvuoksi kuulla kunniansa takana asuva ruotsalainenkin. Onkohan koirillamme jotain vastaan ulkomaalaisia?

 

Kuopus kävi viimeviikolla poikakaverin kanssa luonamme. Olivat löytäneet oikean portin lentoasemalla ja pääsivät jopa oikeaan koneeseen. Vähän oli epäilystä kun tytär lensi ensimmäistä kertaa ilman meitä ja aina ei voi olla varma mihin hän eksyy. Viime viikolla olikin sekä aurinkoa että vesisadetta. Kävimme heidän kanssa shoppailuretkellä, mutta se ei jaksanut oikein kiinnostaa tätä nuorisoa. Aurinko kun tuli esiin, niin sanoin että menkää tuonne rannalle ja pieni varoituksen sana mukaan. Muistakaa laittaa aurinkorasvaa iholle ennen rannalle menoa. Kuulemma eivät tarvitse aurinkorasvaa. He eivät pala koskaan. Tutun kuuloiset nuo sanat. Vävypoika sanoi jokunen vuosi sitten nuo samat sanat Hawaijilla ja sillä seurauksella että illalla oli isot vesikellot olkapäillä. Hän ei kuulemma koskaan pala. No nuoretkin oppivat ensimmäisen kerran jälkeen kun iho punotti että laittoivat seuraavan kerran aurinkorasvaa.

Paljon nuo kulkivat keskenään ja reissasivat junalla Malagaan, mutta kyllä me huokasimme kun koitti seuraava maanantai ja heidän lentonsa Suomeen lähti aamulla. Pääsimme palaamaan takasin omaan rytmiimme eli aurinkoa, rauhallista oloa ja punaviiniä. Saimme kyllä nuorimmaiselta mielipiteen tähän paikkaan. Täällä on liian rauhalista ja liikaa vanhuksia. No miksi hän luulee meidän täällä olevan ja viihtyvän? Täällä on ihanan rauhallista.

Tytär kun tuli tänne, niin nuoremman pojan piti jäädä vahtimaan taloa ja kahta koiraa sinne. No sillä seurauksella, että hän kesti niitä yhden yön ja sitä yötäkään ei ollut viettänyt meillä koirien kanssa vaan oli käynyt vain ruokkimassa ja syöttämässä ne. Kyllähän tuo riittää Pippurille, jonka pääasiallinen työ on vain nukkua sohvalla kun ikä alkaa jo painaa, mutta ei se riitä Noselle 6 kuukautiselle kultaiselle noutajalle. Kaiken lisäksi poikamme vielä ihmetteli, että talo oli aivan myllättynä ja äidin muumimuki syötynä aamulla kun tuli käymään. Onneksi olin osannut varautua asiaan ja Noselle oli paikka varattuna ystäväni luona. Siellä missä Nosen emo on ja mikä on tuttu paikka lapsuudesta. Nose pääsi riehumaan ja leikkimään sinne. Pippurin kävi yksi tyttäristäni noutamassa heille siksi aikaa kunnes vanhin poikani tulee Oulusta ja tulee hoitamaan Pippuria meille kotiin. Kuinka aikuiset lapset voivat saada kaiken sekaisin vielä, jos äiti ei ole vahtimassa siellä. No selvisihän se sekasotkun syyn lopulta. Nuoremmalla pojalla on uusi tyttöystävä ja se menee äidin koirien ohi.

Olen kyllä aivan rakastunut tähän lämpöön ja aurinkoon. Voisin kyllä suunnitella kymmenen vuoden tähtäimellä tänne muuttoa. Nyt kuitenkin vähän mieltä häiritsee uusi omakotitalomme ja muutto siihen kesällä. Aina  se mielen putkahtaa, että pitää alkaa pakkaamaan kun palaamme kotiin kuun alussa. No vielä olen onneksi saanut työnnettyä nuo stressitekijät pois mielestäni ja nauttinut olosta täällä.

Nautin todella kun saan aamukahvin aloittaa istumalla talomme terassilla ja nauttimalla ihanasta lämmöstä, mutta ei liian kuumasta. Liian kuumakin voi olla ja nyt ymmärrän paremmin miksi täällä vietetään siestaa. Pikkukoirat nauttivat täällä ja saavat aktiviteettia kun käyvät vuorotellen haukkumassa naapurit tai sitten päivystävät muurilla katsomassa ketä tiellä kulkee. Mies on pystynyt pitämään vapaat töiden välissä ja olemme saaneet viettää aikaa yhdessä. Mikä parempaa kuin aurinko, lämpö ja olla oman miehen kanssa yhdessä ( tietysti mamman rakkaat pikkuKoirat mukaan lukien)?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *