Koiramme on pieni 6 vuotias yorkshirenterrieri poika. Hän on aivan mamman kulta, eikä yleensä poistu minun jaloista mihinkään, kunnes tulimme tänne. Huomasin hänessä tämän naapurikyttääjän piirteen täällä Fuengirolassa ollessamme.
Olemme täällä vuokranneet talon Torreblancasta kuukaudeksi. Talomme on aivan ihana ja samoin tämä asuinympäristö. Talomme kummallakin puolella asuu vanhahkot brittiläiset pariskunnat ja talomme edestä menee tie. Talomme kuuluu iso terassi, mistä on hyvät näkyvyydet tielle ja naapurin pihalle. Koiramme oleskelevat paljon aurinkoisella terassilla samalla kun minä otan aurinkoa. Toinen koiristamme on ottanut itselleen naapurikyttääjän viran täällä ollessa eli minun ei tarvitse edes katsoa milloin naapurimme tulevat ulos, sillä koirani hoitaa hyvin tiedottamisen.
Hän on ottanut tavaksi, että heti kun avaan terassin ovet juoksee hän meidän terassin pienelle kivimuurille ja tarkistaa näkyykö naapurin harmaapäistä setää missään. Jos ei näy, niin pari kutsuhaukahdusta ja jos nekään eivät tuota tulosta, niin sitten koiramme siirtyy tienpuoliselle muurille ja katselee sieltä löytyisikö jotain ilmoitettavaa. Ainakin tuolle jatkuvasti kiekuvalle kukolle on ilmoitettava, että hän on nyt täällä-ole sinä hiljaa. Sitten hyvässä lykyssä tuossa tienvieressä voi kulkea koiria. Niille on hyvä haukahdella täältä, koska ne eivät pääse tänne. Olemme sen verran ylhäällä muurin päällä, että täältä on turvallista myös vähän isommille koirille ilmoitella olemassaolostaan. Sitähän ei uskalla tehdä kävelyllä kohdatessa. Silloin ei edes vilkaista niitä isoja koiria.
Nämä tarkistukset kun on suoritettu, voi siirtyä hyvin takapihalle ja käydä tarkistamassa toisella puolella olevat brittiläiset. He ovat yöaikana voineet tehdä vaikka mitä ja koiramme ei ole asiasta tietoinen. Myöskin talomme taakse olevaan taloon on tullut jo asukkaat eli se on hyvä tarkistaa samalla kun no brittipariskunnat viereisistä taloista.
Tämän kierroksen jälkeen on hyvä istahtaa keskelle terassia, mistä on hyvä näköala kaikkiin ns tärkeisiin paikkoihin eli naapureihin ja tielle. Siitä on hyvä vahtia joka puolelle ja istua siinä kunnes jommankumman puolen setä ilmestyy ovesta. Tämän jälkeen alkaa haukkuminen ja ilmoitus, että nyt on tuo vaarallinen, harmaahapsinen setä taas näkyvissä. Sen jälkeen minä juoksen terassille ja kaappaan koiramme syliini ja tervehdin herttaisesti tätä miestä ja vies koiramme sisälle. Tämä toistuu joka aamu eli meillä on ihan uusi aamurutiini toisen koiramme kanssa.
En yhtään ihmettele, jos naapurimme huokaisevat helpotuksesta kun lähdemme ensi tiistaina kotiin ja he pääsevät tuosta äänekkäästä naapurikytästä. En ole vielä selvittänyt miksi koiramme haukkuu nämä naapurit. Eikö hän tykkää harmaahiuksisista miehistä vai onko hänellä jotain brittejä vastaan?