Muutto alkaa lähestyä. Mistä löytää se muutto- ja pakkaus motivaatio? Edellisestä muutosta on jo 20 vuotta aikaa ja on päässyt kaikki muuttorutiini unohtumaan.

Tuli sitten ostettua keväällä talo ja muutto tuntui hyvin kaukaiselta asialta, vaikka todellisuudessa puhuttiin vain kuukaudesta ja sitten muutto olisi todellisuutta.. Miksi aivot työnsivät sen takalokeroon pois mielestä? Muutto on aina yhden asian päättymistä ja uuden alkamista. Tässä asunnossa olemme asuneet tasan 20 vuotta. Nuorin lapsistamme on syntynyt täällä eli hän ei ole joutunut muuttamaan koskaan. Toinen tytöistämme oli puoli vuotias kun muutimme tähän asuntoon. Olemme olleet täällä iso 8 henkinen perhe ja vaihto-oppilaamme ovat aikoinaan asuneet täällä luonamme. Pippuri koiramme tuli luoksemme 12 vuotta sitten tänne ja muut koirat myöhemmin. Täällä on ollut elämämme itkut ja naurut, perheenä kasvaminen ja myöhemmin isompien lapsien pois kotoa muutot. Onko se tämän elämänjakson päättyminen se, joka aiheuttaa muuton työntymisen aivoissa taka-alalle vai joku muu?

Mikä sai sitten innostumaan muutosta ja lähtemään tästä rivitalosta, missä olemme olleet suurimman osan ajastamme? Asumme taloyhtiössä missä on suurperheitä eli se tarkoittaa paljon lapsia ja melua. Omat lapset ovat jo aikuisia ja jopa kuopuksemme on kasvamassa ehkä joskus aikuiseksi, vaikka ikää on jo 18 vuotta. Toinen tyttäremme on USA:ssa opiskelemassa yliopistossa ja vain neljä kuukautta vuodessa kotona luonamme. Itse olemme viidenkymmenen ikävuoden paikkeilla ja alamme kaipaamaan jo vähän omaa rauhaa. Emme ole yksinkertaisesti enää sitä ikäluokkaa ja elämäntilanteessa olevaa jotka jaksaisi asua täällä lapsia täynnä olevassa ei niin rauhallisessa taloyhtiössä. Myöskin taloyhtiön perheet ovat muuttuneet. Ennen meillä oli hyvä yhteishenki ja kaikki tehtiin yhdessä. Myös lapsia vaikka oli paljon, niin ei naapureiden häiriköintiä harrastettu ja lapsilla oli muutakin tekemistä kuin hyppiä trampoliinilla ja häiriköidä muita. Kaikki muuttuu, myös minun näkökantani asioihin. Aikaisemmin jaksoi melua ja lasten riehumista. Alan ymmärtämään yhä enemmän vanhempiani, jotka kaipasivat työpäivän jälkeen hiljaisuutta ja rauhaa. Eivät jaksaneet kuunnella musiikkia ja melua työpäivän jälkeen ja vapaalla halusivat mökille Eräsaaren rauhaan. Apua, alanko muistuttaa vanhempiani.

Muutto, uuden aikakauden alku. Vaikka en oikein osaa vielä mieltää ensi viikon muuttoa niin että se ilmentyisi konkreettisesti tavaroiden pakkaamisella, niin silti odotan sitä. Jotenkin ehkä aivoni eivät osaa rekisteröidä, että monen vuoden unelma omasta omakotitalosta ja omasta puutarhasta toteutuu vihdoinkin. Muutto mahdollistaa sen pitkään odottamamme ajan, että saamme mieheni kanssa olla kahdestaan rauhassa, jos ei nyt oteta koirien tempauksia huomioon. Saamme remontoida ja sisustaa kahden aikuisen ja parin aikuiseksi tulevan kodin. Ei tarvitse enää ajatella kotia lasten kautta, vaan omana kotina jossa asuu vain aikuisia.

Muutto, uuden aikakauden alku. Odotan sitä ja ehkä saan sisäistettyä sen tässä viikon sisällä niin hyvin, että saan pakattua kaikki tavaratkin ennen kuin muuttoauto tulee.