Blogikirjoitukset

Vapaus-Äidin oma aika

Vapaus-Äidin oma aika

Vihdoinkin on tullut hetki, että äidillä löytyy omaakin elämä. 33 vuotta aina joku lapsista pyörimässä kotona, välillä kaikki kuusi ja vaihto-oppilaskin lisänä. 27 vuotta jalkapallokentällä kesät talvet. Kyllä jalkapalloa pelataan myös talvella. Nyt kun kuopuskin täyttää 18 vuotta, niin voin sanoa, että YES-olen tehtäväni tehnyt.

Totta kai kaikkeen tuohon lasten kanssa elämiseen liittyy paljon muistoja, hyviä jahuonoja. Jalkapallokentältä löytynyt paljon ystäviä. Yhdessä koettu hienoja hetkiä, pettymyksiä ja jännitetty yhdessä. Olen ylpeydellä katsonut, kun poikani kantaa B-poikien SM-palkintoa, olen puskassa katsonut kädet silmillä tyttäreni torjumisia rangaistuslaukauskisassa Helsinki Cupin finaalissa, olen seurannut tyttäreni pelaamista USA:n yliopistosarjassa jalkapalloa sekä kuuluttajan yrittämistä mongertaa hänen nimeään yleisölle. Ihania, ikimuistoisia hetkiä.

Lapseni ovat aina onnistuneet järjestämään hetkiä, jolloin äiti voisi vajota maan alle ja katsella ympärilleen, että kenen lapsia nuo ovat. Lapseni ovat onnistuneet siirtämään tämän taidon lapsenlapsilleni. Heidän kanssa voi välillä tulla tunne, että mummi voisi vajota maan alle. Kuitenkin hetkeäkään en vaihtaisi pois ajasta jota olen heidän kanssaan viettänyt ja saanut kokea. Kuitenkin nyt alkaa olla aika, jolloin äitinä voin ajatella myös itseäni ja sitä mitä minä haluan tehdä.

 

Mitä sitten teen ja haluan tehdä? Ensimmäinen suuri harrastukseni on kalenterituunaus. Kyllä, olen koristellut kalentereita jo aikoinaan kun minulla oli Teinikalenteri, joka on onneksi poltettu arkaluontoisen sisällön takia. Kalenteriini löydän ihania tarroja, jolla voin koristella viikkonäkymiä. Olen kehittänyt uuden tavan lukea lehtiä -kerään kaikkia ihania kuvia liimattavaksi kalenteriin. Kalenterituunauksessa on Facebookissa oma ryhmä Kalenterimania, missä on muitakin kalenterituunauksesta innostuneita. Ryhmä on aivan ihana ja ryhmäläiset edustavat eri ikäluokkia. Siellä on myös hyvä välillä jakaa päivän ajatuksia, mutta pääpaino on kalenterilla ja sen tuunauksella. Kalenterituunausvideoiden http://www.youtube.com/kalenterimania myötä olen myös saanut kipinän omaan YouTube – kanavan tekoon ja Kalenterimanian blogia http://www.kalenterimania.com luen usein. Tosin tässä tunnustan, että jouduin pyytämään tytärtäni USA:ssa tekemään minulle oman kanavan. Olen siinä asiassa vielä kivikaudella.

kalenterituunaus
kalenterimaniaa

Kuntosalilla olen taas kunnostautunut. Täytyy sanoa, että kun saan kuulokkeet korville ja ihan oman maailman, niin mieli rauhoittuu. Toki voin vielä lisätä, että Antti Tuisku soi kovalla kuulokkeista. Tämä on asia, joka saa tyttäreni vajoamaan maan alle. Äiti, joka kuuntelee Antti Tuiskua. ”Mun täytyy twerkkaa, että saan fyrkkaa.” Ilokseni olen saanut huomata, että kuntosali ei ole nykyään vain nuorten asia vaan salilla missä käyn, on omat kuntopiirit senioreille. Jotta tässä vaiheessa ei tule epäselvyyksiä kenellekkän, niin en kuulu senioripiiriin-vielä.

 

kamera
oma uusi kamera

Jo lapsena sain isältäni kipinän valokuvaukseen. Se kipinä on säilynyt vieläkin ja voin räpsiä kuvia ihan missä vaan ja mistä vaan. Kuvia, jotka merkitsevät minulle jotakin, mutta ei välttämättä muille. Onko sillä nyt niin väliä. Kuitenkin kyseessä on rakas harrastukseni. Uuden kameran sain pari vuotta sitten ja sen käyttöä opetellut kursseilla sekä lukien kirjallisuutta. Vielä tavoitteenani on opetella hyvä kuvankäsittelyohjelma. Siihen asti saatte kärsiä muokkaamattomista kuvista. Silloin kun kamera ei ole mukanani, niin kännykkä on onneksi ja sen kamera. Minun piti jo poistaa varmuustallennus kuvien suhteen, kun valokuvia löytyy kännykältäni niin paljon.

 

Olenkin jo aikaisemmin kertonut minun pienistä ja vähän isommistakin karvaisista rakkaistani. Tietysti tässä kohdassa voisi ajatella, että kun lapsista pääsee eroon, niin onko järkeä ottaa koiria perheeseen. Koiramme on kasvaneet lapsiemme vieressä ja vanhin täyttää jo 12 vuotta eli vanhempi kuin osa lapsenlapsistani. Koirat tuovat suurta iloa päiviini, mutta kyllä myös vauhtia. Päivässä ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen sormet Nosen suussa etsien että mitä hän on taas syönyt. Kaneli vieressä komentaen Nosea ja Muskotti säestäen vieressä. Alan ymmärtämään miksi Pippurista on hyvä olla jo tuolla iällä kuuro. Välillä tuntuu itsestänikin, että olisi hyvä jos en kuulisi kaikkea.

Finnjävel

Suurin muutos kun lapset kasvavat aikuisiksi on se, että niille ei tarvitse tehdä ruokaa jatkuvasti. Kuopuksemme viettää aikaansa paljon poikaystävän luona, joten me mieheni kanssa olemme kehittäneet yhteisen harrastuksen ja käymme erilaisissa paikoissa syömässä viikonloppuisin. Lapsemme myös ovat huomanneet, että pääsee joululahjaongelmasta helpommalla, kun ostaa äidille ja isälle lahjakortin johonkin ruokapaikkaan. Viimeksi kävimme syömässä Finnväljevissä erittäin hyvää ja sanoisinko erittäin näyttävää ruokaa, viinistä nyt ei kannata edes mainita-mahtavaa.

Ehkä tässä kaikessa kuultaa jo viidenkympinvillitys. Kun tähän kaikkeen lisätään vielä kirjastokortti ja Helmet-lukuhaasteeseen osallistuminen, niin alan ymmärtämään lasteni ymmärtäväisen ilmeen- äiti on tullut keski-ikään ja kohta keinotuolielämä alkaa kutsua. Itse kuitenkin nautin nyt siitä, että en joudu kulkemaan treenilistojen mukaan tai nälkäisten lasten ja miettimään mikä Wilma-viesti kolahtaa sähköpostiini seuraavaksi. Toiset kutsuvat tätä myös vapaudeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *